Reitit
26.2.2021

Talviretkeilyn lumoissa: Teijon kansallispuisto

Kun pakkasmittari laskee lähelle kymmentä ja helmikuinen aurinko hellii, alkavat talviretkeilyn olosuhteet hipoa täydellisyyttä. Monet kesäkohteina pidettyjen paikkojen reiteistä ovat kuljettavissa ympäri vuoden, joten kun kaipaat vaihtelua talvisiin viikonloppuihin, kannattaa tsekkailla lähialueiden tarjonta. Talviretkeilyssä on se lisähauskuus, että matkaa voi taittaa perinteisen vaeltamisen lisäksi – kohteesta toki riippuen – lumikenkäillen, retkiluistellen tai hiihtäen. Reppuhan käy näillä keleillä jääkaapista, joten kerrosleipien ja makkaroiden säilymisestäkään ei tarvitse kantaa huolta. Mainitaan tässä vielä kaakao, lisämausteilla tai ilman, niin viikonloppusuunnitelmia on paha pistää enää paremmaksi.

“Maanantaiversio minusta eroaa paljon riippuen siitä, tuliko viikonloppu vietettyä puiden vai betonin katveessa.”

Teijon kansallispuisto retkikohteena

Ihan vakavasti olen sitä mieltä, että luontokohteisiin kannattaa todella suunnata kaikkina vuodenaikoina, myös talvella. Kaikissa vuodenajoissa on oma erityisyytensä ja viehätyksensä: keväällä tuoksut ja luonnon herääminen, syksyllä värit puissa ja usva järven pinnalla, talvella kylmyys ja huurteisuus ja se valtava valkoisen valon määrä, joka saa vihreät kuviot vilisemään hämäriin tottuneen toimistotyömyyrän silmissä sitten joskus, kun sisälle viitsii palata. Kiireisten viikkojen välissä viikonlopun tai vain päivänkin mittainen retki tuntuu pieneltä lomalta. Maanantaiversio minusta eroaa paljon riippuen siitä, tuliko viikonloppu vietettyä puiden vai betonin katveessa.

Suomessa asumisessa on se huikea puoli, että mielenkiintoisia retkikohteita tuntuu löytyvän läheltä riippumatta siitä, missä asut. Helsingin lähiseuduilla on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin Nuuksio, ja jos on aikaa ja mahdollisuutta suunnata kehältä noin tunnin ajomatkan päähän – mihin tahansa suuntaan kunhan ytimestä pois –, alkaa vaihtoehtoja hahmottua jo huomattavasti enemmän. Itse haen kohdeinspiraatiota yleensä googlailemalla (esimerkiksi luontoon.fi), osa kohteista on kavereilta kuultua tai somesta bongattua. Pari viikkoa sitten tein jälleen pientä kartoitusta ja päädyin valitsemaan itselleni uuden kohteen: Teijon kansallispuisto. Olin kuullut Teijon kansallispuistosta hyvää kesäkohteena, joten miksei se voisi toimia talvellakin. Turun suunta noin yleisestikin yleensä toimii. 

Eripituisia reittejä, monipuolista luontoa

Teijon puolesta puhuivat sen hyvä saavutettavuus ja reittien monipuolisuus sekä toisaalta soveltuvuus talviselle päiväretkelle: rengasreittien pituudet vaihtelevat vajaasta kolmesta kilometristä yli viiden kilometrin mittaisiin. Teijon reitit ovat yhtä lukuun ottamatta kuljettavissa ympäri vuoden, mutta varsinaista talvikunnossapitoa ei reiteillä ole. Yksittäiset reitit eivät ole kovin pitkiä, mutta niitä pystyy yhdistelemään helposti; me kiersimme ensin Matildanjärven ja sen jälkeen Jeturkastin muinaisreitin. Matkaa kertyi näillä valinnoilla noin kymmenen kilometriä.

Molemmat reitit olivat selkeästi merkattuja ja melko helppokulkuisia; paikoitellen polut olivat tallautuneet kapeiksi ja lumen peittämät pitkospuut saattoivat olla vähän liukkaita. Jeturkastilla retkeilijöitä oli ollut vähän vähemmän, joten lumessa pääsi myös hieman tarpomaan. Tähän kokonaisuuteen meni suunnilleen 4,5 tuntia. Juuri sopiva aika siihen, että valoisaa aikaa jäi vielä vähän Matildan kylään tutustumiselle. Siellä on alpakoita.

“Yksittäiset reitit eivät ole kovin pitkiä, mutta niitä pystyy yhdistelemään helposti.”

Matildajärvi, muinaisranta ja alpakka

Jeturkastin reitti kiertää hieman korkeammalla kallioisessa maastossa. Sen kohokohtana on muinaisranta, joka varmasti olisi hieno joskus keväämmällä lumen alta paljastuttuaan. Matildanjärven ympäristö taas on kaunista ja kallioista mäntymetsää, ja vaikka reitti kulkeekin ihan järvenrantaviivoja piirtäen, nousee se välillä hämmästyvän korkealle. Kallioilta avautuu hienot näköalat, joita kelpaa pysähtyä ihastelemaan ja fiilistelemään ja kuvaamaan.

Järven rannoilta löytyy myös useampia nuotiopaikkoja lepohetkille. Näin keskellä helmikuuta aurinko lämmittää jo sen verran kutsuvasti, että oli pakko istahtaa parikin kertaa nuotion ääreen evästauolle. Helmikuisten hankien hohde, kevyt kosketus auringon lämpöä kasvoilla, nuotion liekkien sihinä ja räiske ja oma fiilis siitä, että olo on rentoutunut ja mieli auki tässä ja nyt. Sama vapauden fiilis tulee välillä hyvästä treenistä ja välillä matkustellessa. Kai se on sitä latautumista, että on jotenkin tosi läsnä jossakin hetkessä. 

Mathildedalin kylä on myös mainitsemisen arvoinen kohde. Mieleeni jäi erityisesti söpö alpakka, joka näytti nauttivan talvisäästä yhtä paljon kuin allekirjoittanut. Näitä otuksia kutsutaan paikallisten keskuudessa leikkisästi kyläalpakoiksi. Pysähdys kylässä ja sen nähtävyyksiin tutustuminen on mukavaa vastapainoa luontovaellukselle.

Teijo kesällä

Näin etelässäkin retkikohteita on sen verran paljon, että samaan paikkaan harvemmin suuntaa kovin pian uudelleen. Teijo toimii kuitenkin varmasti erinomaisesti myös kesäkohteena. Matildanjärvelle haluaisin palata ehdottomasti kesällä, jolloin järven ympäri pääsisi polkujuoksemaan. Polkujuoksulenkin jälkeen voisi sukeltaa järveen, ja sen jälkeen kokkailla jotakin ihanaa ruokaa nuotiolla. Sitten voisi istuskella iltaa kallioilla, pystyttää teltan ja kömpiä sinne nukkumaan kesäyön hämärissä joskus kun ei ole ihan varma, laskiko aurinko vai nouseeko se jo. Sitä odotellessa vielä vähän talviliikunnan riemuja. Joko joku testasi laskiaisversion tikkupullasta? Vinkki: sen saa dippaamalla tikun kermavaahtoon.

Kirjoittajan muihin retkiin voi käydä tutustumassa osoitteessa drumso.fi

Jatka lukemista

Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajan tasalla retkeilytrendeistä

Valmis paketti stressittömään seikkailuun