Teijo retkikohteena tiivistetysti

Mikä: Teerisaaren laavu, Teijon kansallispuisto (Salo, Varsinais-Suomi)

Miksi: Helppo saavutettavuus Turusta ja Helsingistä yhden yön telttaretkelle, kaunista metsää ja eksoottista suomaisemaa

Saapuminen: Aja autolla Miilunummen parkkipaikalle (Talonpojan Teijon tie 265) ja vaella n. 2,6 km Teerisaaren laavulle yöpymään

Vaikeusaste: Maasto kohtuullisen helppokulkuista (kesällä), mutta reitti sisältää jonkin verran kiipeämistä

Nähtävyydet reitillä: Puolakkajärvi, suot, Endalin laavu

Huomioitavaa: Laavulla on tulipaikka, kuivakäymälä ja puuvaja. Ei jätehuoltoa, joten varaudu oman roskapussin kera (ja muista kantaa se mukanasi myös pois…).

Lyhyt vaellus ja yöpyminen Teijon kansallispuistossa

Teijo valikoitui kesän ensimmäiseksi retkikohteeksi, kun totesin olevani lyhyen irtioton tarpeessa. Alkukesän stressi ja kiire painoivat päälle niin suurella voimalla, että vietin unettomia öitä töitä miettien ja ahdistuen. En ollut ehtinyt pitämään vapaapäivää useaan viikkoon, joten päätin eräänä tiistai-iltana työpäiväni päätteeksi pakata Katveen rinkan varusteineen auton takakonttiin ja ajaa ystäväni kanssa Teijon kansallispuistoon.

Teijo oli juuri sopiva yhden yön retkikohde, sillä sinne ajaa tunnissa Turusta. Teijon monipuoliset reitit ja yöpymismahdollisuudet houkuttelivat, sillä tiesin haluavani tehdä pienen vaelluksen ennen kuin nukahtaisin makuupussiini keuhkot täynnä raitista ilmaa. Teijossa voi yöpyä monilla muillakin laavuilla, mutta toinen ystäväni suositteli Teerisaaren laavua erityisesti yhden yön telttailua varten.

Vaellus Teerisaaren laavulle on juuri sopivan mittainen (n. 2,6 km / suunta) ja sen kävelee yhteen suuntaan hieman yli tunnissa. Teerisaaren laavulle ei pääse suoraan autolla, mikä tekee siitä rauhallisen paikan yöpyä Teijon kansallispuistossa.

Reitti Teerisaaren laavulle

Teerisaaren laavulle lähtee reitti Miilunummen parkkipaikalta, jonka osoite on Talonpojan Teijon tie 265. Parkkipaikalla ei ollut lisäksemme yhtään muita autoja, joka lupaili hyvää, sillä halusin luontoon rahoittumaan, eikä ajatus kanssaretkeilijöiden kanssa sosialisoimisesta houkutellut. Sateinen pilviverho paljasti ilta-auringon kultaiset säteet ja mielialani kohosi välittömästi: tämä oli se fiilis, jota olin tullut hakemaan.

Iloa kesti kuitenkin vain hetken verran, sillä olemattoman suuntavaistoni ansiosta lähdimme parkkipaikalta kulkemaan saman tien väärään suuntaan. Huomattuamme virheen, olimme ehtineet kulkea 1,5 kilometriä vain todetaksemme, että meidän tulee lähteä takaisin parkkipaikalle. Nälkä kurni vatsaa, mutta harmitus omasta typeryydestä muuttui muutamassa sekunnissa nauruun, sillä olin tavallaan jo varautunut tällaiseen episodiin. En ole vielä kertaakaan lähtenyt retkelle eksymättä. “Väärän” reitin varrella näimme sateenkaaren, joten ehkä kaikki meni juuri niin kuin oli tarkoitettu.

Pääsimme oikealle polulle ja vaellus kohti Teerisaaren laavua alkoi. Polku kulkee parkkipaikalta metsätietä pitkin muutaman sadan metrin verran, kunnes kääntyy vasemmalle metsäpolulle oranssien reittimerkkien saattelemana. Tihkusade oli lakannut ja saimme kaivaa hyttysmyrkyt esiin ja marinoida itsemme niillä pahemmilta puremilta välttyäksemme. Oranssein neliöin merkitty reitti laavulle kulkee juurakkoista metsäpolkua pitkin ja sisältää myös pientä nousua. Lopun suo-osuuden kuljimme pitkospuita pitkin auringonlaskussa kimmeltävän heinikon keskellä.

Yöpyminen Teijon kansallispuistossa

Päästyämme Teerisaareen pystytimme teltan ja ryhdyimme kokkaamaan illallista. Kello oli jo reippaasti yli kymmenen, mutta kesäkuussa valoa riitti. Usva laskeutui Puolakkajärven pinnalle ja teki illasta taianomaisen. Yllätykseksemme laavulla ei ollut lisäksemme muita ja saimme viettää illan rauhassa hiljaisuudessa. Täydellistä. Olisin luullut, että kesäkuussa kansallispuistossa riittää ruuhkaa, mutta ilmeisesti hieman epävakaa sää ja alkukesän arki-ilta olivat sopiva yhdistelmä. Hieman puolenyön jälkeen huomasimme kellertävän täysikuun nousevan metsän takaa. Ilta ei olisi voinut paremmin päättyä!

Aamulla heräsin työpuheluun, joka rikkoi retki-idyllin. Unohdin työasiat kuitenkin melko pian teltasta ulos kömmittyäni, sillä näissä maisemissa ei yksinkertaisesti voi tuntea itseään stressaantuneeksi. Huuhdoin unihiekat aamu-uinnilla järvessä ja tunsin syvää kiitollisuutta niitä tahoja kohtaan, jotka mahdollistavat kansallispuistojen toiminnan. Olen onnekas, että voin keskellä viikkoa lähteä hetkessä luontoon rentoutumaan ja alle vuorokaudessa kokea totaalisen rentoutumisen.

Viisi tähteä Teijolle kesäkuussa

Teimme aamupalaa rauhassa laavulla ja vietimme aikaa luontoa ja kasveja tutkien. Keräsimme tavarat kasaan ja vaelsimme takaisin autolle. Juuri sopiva miniloma kansallispuistossa ja ensimmäinen yön yli -retki tänä kesänä taputeltu! Iso suositus Teijon kansallispuistolle ja Teerisaaren laavulle. Ensi kerralla teen pidemmän vaelluksen Matildajärven ympäristöön, sillä nyt näimme vain pienen osan kansallispuistoa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin kävellyt Sahajärven tai Matildajärven kierroksen. Onneksi tänne pääsee helposti tunnissa Turusta ja Helsingistä. Törmäsimme toisena päivänä yhteen retkeilijään (joka myös jäi ainoaksi) ja hän kertoi, että kansallispuistoon on mahdollista tulla myös paikallisbussilla eli oma auto ei ole ilmeisesti edes välttämättömyys Teijoon tutustuakseen.